Helsingissä vaalitaan lehmuskujanteiden perinnettä, ja halutaan tulevienkin sukupolvien voivan nauttia niistä. Lehmuskujien uusiminen harkitaan tapauskohtaisesti. Joskus on järkevintä uusia kaikki puut kerralla.
Katupinnan alla kulkevat vesi-, viemäri-, sähkö- ja tietoliikennekaapelit sekä Helsingissä kadulla usein myös ratikkakiskot. Tarvetta niiden korjaamiseen tai uusimiseen on usein, ja lehmuskujanteiden puut joutuvat toistamiseen kärsimään kaivutöistä. Lehmuksien juurethan ulottuvat laajalle ja vaurioituvat helposti.
"Joskus lehmuskujanteiden hyvinvoinnin kannalta on parasta uusia kaikki lehmukset kerralla, jos ollaan samalla uusimassa maanalainen infra", kertoo rakennusvirastosta puuasiantuntija Juha Raisio.
Samanikäisiä puita
Kun vanhat lehmukset korvataan uusilla, n. 5–6 -metrisillä lehmuksentaimilla, koko kujanteen puusto kasvaa samaa vauhtia.
Jo kymmenen vuoden kuluttua lehmuskujanne alkaa olla peittävä ja muistuttaa aiempaa, täysikasvuisten lehmusten kujannetta.
Rakennusvirasto ymmärtää hyvin asukkaiden pettymyksen tunteet, kun tuttu lehmuskujanne muuttaa kovasti muotoaan puita uusittaessa. Kuitenkin esimerkiksi Mechelininkadun tapauksessa koko puuston uusiminen on paras toimintatapa lopputuloksen kannalta. Jos uusittaisiin vain vanhimmat puut, yleinen kujanteen ränsistyminen jatkuisi ja maanalaisen infran uusiminen olisi todella vaativaa.
"Kun katselee vanhoja kuvia Espasta tai Vanhasta kirkkopuistosta, niin huomaa että samaa kokonaisuudistamisen politiikkaa on harjoitettu kautta historian. Väliin nautimme pienistä lehmuksista ja valoisuudesta, väliin taas suurten lehmuksien varjoisista katveista", sanoo Juha Raisio